» muinaisnimet » m

  • Mieho

  • Miekka

    Miekka on lähitaisteluun tarkoitettu ase, joka koostuu kahvasta (eli ponnesta, kouraimesta ja väistimestä) ja säilästä (miekan terän ja ruodon muodostama kokonaisuus, johon ei ole kiinnitetty mitään lisäosia). Miekkoja on hyvin monentyyppisiä: isommat, raskaammat miekat ovat kahden käden miekkoja, kun taas pienempiä voi käyttää yhdellä kädellä. Miekan terä on yleensä 30–120 senttimetriä pitkä ja usein kaksiteräinen (teroitettu molemmilta reunoiltaan). Miekka valmistetaan yleensä teräksestä, varhaisemmat valmistettiin pronssista. On ollut myös kivestä ja puusta tehtyjä lyömäaseita, jotka ovat muistuttaneet miekkoja. Esimerkki tästä olivat obsidiaanikiven palasista ja puuvarresta valmistettu maquahuitl ja macana, joita käyttivät lähinnä asteekkisoturit sekä joissain tapauksissa myös muut eteläamerikkalaiset intiaaniheimot.

    Miekkaa käytetään joko pistoaseena, lyömäaseena tai molempina miekkatyypistä riippuen.

  • Mielikki

    Mielikki on suomalainen naisen etunimi.

    Mielikki kuuluu muinaisnimiin, jotka olivat Suomessa yleisessä käytössä ennen kristinuskon tuloa. Nimi esiintyy myös suomalaisessa mytologiassa ja Kalevalassa, jossa Mielikki on metsänjumala Tapion puoliso. Kristinuskon vakiinnuttua Suomessa raamatulliset ja pyhimysten nimet syrjäyttivät kuitenkin vanhat henkilönnimet jokseenkin täydellisesti. Niinpä Mielikki oli, monien muiden vanhojen naisennimien tavoin, useita vuosisatoja käytössä vain lehmän nimenä, kuten jotkin niistä ovat vieläkin. Lähinnä Kalevalan vaikutuksesta Mielikki tuli kuitenkin 1800-luvulla uudestaan käyttöön myös naisen nimenä. Mielikki tunnetaan myös Virossa, Kalevalaan nimi päätyi vienankarjalaisista loitsurunoista. Vuonna 1908 Mielikki otettiin almanakkaan. Nimipäivä oli aluksi 16. syyskuuta, vuodesta 1929 lähtien 23. syyskuuta.

    Vuoden 2012 loppuun mennessä nimi Mielikki on annettu 1027 naiselle ja ainakin kahdelle miehelle. Suurin osa heistä on syntynyt 1900-luvun alkupuolella.

    1. ↑ Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
    2. ↑ Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu

  • Mielitty

  • Mietti