Ilona
Ilona on alkuperältään unkarilainen naisen etunimi, jota käytetään paljon myös muun muassa Suomessa ja Latviassa. Nimi on alkujaan kreikkalaisperäisen Helena-nimen unkarilainen muunnelma, joka on tullut unkarin kieleen joko latinan tai slaavilaisten kielten välityksellä, ja Unkarissa se on ollut jatkuvasti käytössä viimeistään 1100-luvulta lähtien. Unkarissa Ilona-nimen suosiota lisäsivät jo keskiajalla unkarinkielisinä levinneet Troijan sota -tarinan versiot. Nimi yleistyikin 1900-luvun alussa muiden myönteisen merkityksen omaavien suomalaisnimien mukana.
Ensimmäinen suomalainen Ilona-nimen kantaja on tiettävästi ollut Ilona Jalava, jonka isä oli tunnettu Unkarin-ystävä, kääntäjä ja unkarin kielen yliopistonlehtori Antti Jalava.
Suomessa nimi Ilona on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu lokakuuhun 2025 mennessä 33 296 naiselle ja muutamalle miehelle.
Väestörekisterikeskus
| Syntymävuodet | Miehiä | Naisia | Yhteensä |
|---|---|---|---|
| –1899 | 0 | 199 | 199 |
| 1900–1909 | 0 | 712 | 712 |
| 1910–1919 | 0 | 2 323 | 2 323 |
| 1920–1929 | 0 | 2 788 | 2 788 |
| 1930–1939 | 0 | 1 689 | 1 689 |
| 1940–1949 | 0 | 1 486 | 1 486 |
| 1950–1959 | 0 | 1 313 | 1 313 |
| 1960–1969 | alle 5 | 1 200 | alle 1 205 |
| 1970–1979 | alle 5 | 1 545 | alle 1 550 |
| 1980–1989 | alle 5 | 2 176 | alle 2 181 |
| 1990–1999 | alle 5 | 2 613 | alle 2 618 |
| 2000–2009 | 0 | 5 364 | 5 364 |
| 2010–2019 | 0 | 6 906 | 6 906 |
| 2020–2026 | 0 | 3 195 | 3 195 |
| Yhteensä | alle 20 | 33 509 | alle 33 529 |